Näyttelyt 2020

Kiertokulku – Apajalahti, Jotuni, Juurinen
Järvenpään taidemuseo 1.11.2020-31.1.2021

Tuusulanjärven taiteilijayhteisö, Riihitien taiteilijarivitalo, Eero Järnefelt, Seppo Kärkkäinen, Paul Osipow, Pauli Pyykölä, Sampo Apajalahti, Kim Jotuni ja Jussi Juurinen. Vuosikymmenten perintö siirtyy vaikutteiden kiertokulkuna seuraaville sukupolville, jotka muovaavat siitä jotain uutta ja aikaansa peilaavaa.

Siinä missä Sampo Apajalahden lapsuudenkodin seinältä löytyneen Paul Osipowin teoksen tiukat rajaukset on tuotu Järvenpään taidemuseon näyttelyyn tilallisessa muodossa, on Kim Jotunin partikkeleiksi hajoava metsä ammentanut muotonsa näyttelytilaan Eero Järnefeltin ikiaikaisista männyistä. Aika on kuitenkin virta menneestä tulevaan ja sinne Jussi Juurinen kurottaa teoksellaan Tulevan arkisto. Hetkeen, joka on ihmisyksilön kuvittelukyvyn tuolla puolen, yli 8000 vuoden päässä.

Järvenpään taidemuseon Kiertokulku -näyttely esittelee kolme järvenpääläistaustaista taiteilijaa, jotka luovat uutta taidetta unohtamatta sukupolvien vaikutteita, kaiken kiertokulkua.

Sampo Apajalahti (s.1980, Järvenpää) on Helsingissä asuva ja työskentelevä kuvataiteilija. Apajalahden maalaukset ovat useimmiten havaintopiirustuksiin perustuvia tilallisia tutkielmia, joiden sisälle asettuu maalattuja valokuvia ja piirustuksia. Apajalahti on opiskellut Kuvataideakatemiassa ja Pekka Halosen akatemiassa.

Kim Jotuni (s. 1982, Järvenpää) on järvenpääläinen kuvanveistäjä, jolle puu on erityisen läheinen materiaali. Jotuni opiskeli ensin filosofiaa Tampereen yliopistossa ja teki puusepän ja koristeveiston opintoja, ennen kuin aloitti opiskelun Taideyliopiston Kuvataideakatemiassa. Hän valmistui kuvataiteen maisteriksi vuonna 2018.

Jussi Juurinen (s. 1976, Vantaa) on vantaalainen kuvataiteilija. Juurisen teosten kuvamaailma kumpuaa abstraktintaiteen perinteestä mutta on samalla yhteydessä tekijän henkilöhistoriaan ja hänelle merkityksellisiin asioihin. Juurinen on valmistunut Aalto-yliopistosta vuonna 2011 ja toimii lehtorina Pekka Halosen akatemiassa.

Suviranta – Järnefeltien taiteilijakotina 1.3.-30.9.2020

Suvirannan ateljeehuvilan hirret huokuvat kolmen sukupolven elämää ja se on Sibeliuksen Ainolan lisäksi toinen autenttisena kotina säilynyt rakennus Tuusulanjärven taiteilijayhteisöstä.

”Vaan vielä sinä näet, että tulee se meillekin talo, kunhan ennätetään.” Eero äidilleen Elisabeth Järnefeltille 22.2.1897

Eero ja Saimi Järnefeltin haave omasta kodista toteutui vuonna 1901, kun Tuusulanjärven rannalle nousi upea englantilaista maalaiskartanoa muistuttava huvila. Rakennuksen suunnittelu oli mennyt kaveripiiriin arkkitehti Usko Nyströmille, joka tunnetaan etenkin Imatran valtionhotellin suunnittelijana. Suvirannan sisustuksesta tuli pelkistetty ja käytännöllinen. Eero Järnefelt, joka oli saanut puusepän koulutusta Italiassa, suunnitteli ja valmisti itse osan huonekaluista talon yläkerrassa olleessa puusepänverstaassa. Sisustuksesta tuli Eeron ja Saimin näköinen ja sitä toteutettiin vahvasti yhdessä. Yhteiseen makuuhuoneeseen tuli Eeron suunnittelema rentukkafriisi, jonka Saimi maalasi kiertämään huoneen vaaleita seiniä.

Järvenpään taidemuseon näyttelyssä pääsee katsomaan kauan kätköissä ollutta esineistöä aina kauniista astiastoista taiteilijan tarvikkeisiin. Perhealbumeista löytyneiden valokuvien kautta vierailija pääsee tutustumaan vasta valmistuneen rakennuksen sisustukseen ja elämään taiteilijayhteisön kulta-aikana.

”Potaatteja olemme syöneet joka päivä puutarhasta, iso pelto ei ole vielä kukkinut, vaan on sangen kauniin näköinen.” Saimi vanhemmilleen ja sisarilleen ensimmäisenä kesänä Suvirannassa 15.8.1902

Suviranta nousi avoimeen ja suojattomaan hevoshakaan, mutta pian sen ympärillä kukoisti mitä loisteliain puutarha. Suvirantaa voi hyvällä syyllä kutsua kodiksi kukkien keskellä, sillä kukkaloisto kiertää rakennusta varhaisesta keväästä myöhäiseen syksyyn. Kukkien lisäksi pihamaalta löytyi suuri käyttöpuutarha, joka teki perheen kodista lähes omavaraisen. Puutarhan kauneus ja tärkeys heijastuivat vahvasti myös Eero Järnefeltin taiteessa, johon siitä muodostui tärkeä aihe. Näyttelyssä on esillä runsaasti sekä Eero Järnefeltin että hänen tyttärensä Laura Järnefeltin taidetta. Suvirannan seuraava sukupolvi taidemaalari Laura Järnefelt ja hänen biologimiehensä Erkki Kolehmainen jatkoivat puutarhan ylläpitoa ja kehittämistä.

”Kyllä se olisi hauska, kun voisi asuskella maalla väljissä huoneissa ja olisi aikaa tarpeeksi.” Eero Saimille 25.3. 1898