Näyttelyt 2012

Kyllä on ei. Kerttu Horila ja Aimo Lautala taidemuseon vieraina 12.10.–16.12.2012

Ihmisyyteen liittyvät kysymykset ja naisen elämä vakavammin tai huumorilla kuvattuna ovat lähtökohtia näyttelylle, joka esittelee nuoruutensa Järvenpäässä viettäneen taiteilija Aimo Lautalan (s. 1942) ja kuvanveistäjä Kerttu Horilan (s. 1946).

”Minä todella pidän ihmisten kuvaamisesta. Kun saan uuden veistoksen valmiiksi, on kuin olisin synnyttänyt uuden ihmisen.”

Kerttu Horila (s. 1946) on tullut tunnetuksi suurikokoisista, usein naista esittävistä keramiikkaveistoksistaan. Materiaalistaan savesta taiteilija veistää esiin erilaisia ilmeitä, eleitä ja rooleja. Suurikokoisten keraamisten figuurien veistäjänä ja tekniikan taitajana hän on ainoa laatuaan koko Suomessa. Horila on naisen elämän tarkkanäköinen ja humoristinen tutkija, joka tekee havaintoja ihmiselon erilaisista vaiheista. ”Naista on kiva kuvata. Se on lähellä minua, koska olen itsekin nainen ja naisen maailmaan kuuluu niin paljon. Jos minä miestä kuvaisin tällä lailla, niin niistä tulisi vähän hoopoja”, kuvanveistäjä toteaa. Veistämisen lisäksi Horila myös maalaa ja piirtää. Näyttelyssä onkin figuurien lisäksi esillä taiteilijan uusimpia maalauksia.

”En minä ole taiteilija, minä olen maalari.”

Myös Aimo Lautalaa (s.1942) kiinnostaa ihminen. Lautalan maalauksissa ihminen on irroitettu taustastaan, jolloin jäljelle jää vain henkilön substanssi, olemus ja tunne. Mitä löytyy ihmisen ulkoisten ominaisuuksien takaa? Lautalalle on tärkeää, että maalausten ihmistä ei tarvitse määritellä. ”Taide on määrittelyjen estämistä.” Aimo Lautalan maalaukset ovat kuin peilejä, mutta eivät peilejä, joista ulkopuolinen maailma heijastuisi sellaisenaan. Maalausten äärellä katsoja voi ennemminkin peilata omia tunteitaan ja kokemuksiaan. Lautala tavoittelee teoksissaan kauneutta, johon myös virheet kuuluvat olennaisena osana. Kun maalausta katsoo, katsoo samalla myös itseään.

---

Tyypit – Kansankuvia kokoelmasta 12.10.–16.12.2012

Kokoelmaripustuksessa voi tutustua Eero Järnefeltin ja Venny Soldan-Brofeldtin kansankuviin, tyyppeihin ja karikatyyreihin. Näyttely tutkii, miten uusien taideteorioiden innoittamina taiteilijoiden tavoitteeksi tuli kuvata aito suomalainen tyyppi.

---

Muodon juurilla taiteilijakodeissa 8.6.–30.9. 2012

Tuusulanjärven taiteilijayhteisössä elettiin monitaiteellisessa vuorovaikutuksessa ja kodit muodostuivat Arts and Crafts -liikkeen innostamina myös uuden suomalaisen muotoilukulttuurin edistäjiksi. Taiteilijaperheet suosivat käsityönä valmistettuja esineitä ja Venny Soldan-Brofeldt, kuten Eero Järnefelt ja Pekka Halonenkin, suunnittelivat huonekaluja, tekstiilejä ja arjen käyttötavaroita ateljeekoteihinsa. Yksinkertaisuuden ja maalaiselämän ihannointi sekä uskollisuus materiaaleille olivat taiteilijoille tärkeitä. Tässä ajattelussa ovat juuret myös suomalaisen muotoilun aatteille ja tyyleille, joista näyttely kertoo rinnastaen taiteen ja muotoilun kultakauden teoksia keskenään.

---

Sarjoista uniikkiin – Keraamikko Kaarina Aho 8.6.–30.9.2012

Järvenpään taidemuseo sai alkunsa, kun Kaarina Aho (1925–1990) lahjoitti Järvenpään kaupungille kokoelman isoäitinsä Venny Soldan-Brofeldtin taidetta. Itse elämäntyönsä keraamikkona Arabialla tehnyt Kaarina Aho oli vahvasti mukana teollisuustaiteenliitto Ornamossa sekä 1970-luvulla osuuskunta Artesaanin synnyssä. Kansainvälistä menestystä hän saavutti Milanon Biennaalissa vuosina 1954 sekä 1957. Järvenpään taidemuseo haluaa näyttelyllään tuoda esiin kokoelmalahjoittajan taiteellisen työn omassa näyttelyosiossaan.

---

Taiteilija ja hänen miehensä – Outi Ikkala ja Seppo Kärkkäinen 9.2.–27.5.2012

Näyttely esittelee pitkäaikaisen järvenpääläisen taiteilijaparin, Outi Ikkalan (1935–2011) ja Seppo Kärkkäisen (s.1935). Vapaan taidekoulun ja Suomen Taideakatemian kasvatteja yhdisti kiinnostus abstraktioon, väriin ja sommittelun rytmiseen vastakkainasetteluun.

---

Aurora-seura – Eero Järnefelt ja Helsingin yliopiston seinämaalaukset 9.2.–27.5. 2012

Helsingin yliopiston konsistori julisti vuonna 1890 kilpailun yliopiston juhlasalin maalauksista. Sen tuloksena keskeisin työ annettiin Albert Edelfeltin (1854–1905) maalattavaksi. Edelfeltin maalaus Turun yliopiston vihkiäiset valmistui vuosina 1904–1905, juuri ennen taiteilijan kuolemaa. Hänen työnsä jatkajiksi valittiin Eero Järnefelt ja Akseli Gallen-Kallela. Eero Järnefeltin Aurora-seura valmistui vuonna 1916 juhlasalin eteläseinälle ja Akseli Gallen-Kallelan vetäydyttyä tehtävästä Järnefelt sai maalattavakseen myös hänen osuutensa.