Katse kokoelmaan: Merkitysanalyysi Venny Soldan-Brofeldtin tekemästä Maggie Gripenberg -veistoksesta

Teksti ja kuvakollaasit: Sannu Kosonen

Tämä teksti on osa Maggie Gripenberg -veistoksesta tehtyä merkitysanalyysia, jota varten haastattelin Eppu Nuotiota, Taina Saloheimoa ja Ylva Rewelliä. Venny Soldan-Brofeldt oli Saloheimon ja Rewellin äidin isoäiti. Eppu Nuotio käsittelee Vennyn ja Maggien ystävyyttä romaanissaan Maggie ja minä (2020). Veistoksen ajoituksessa sain apua taidehistorioitsija Riitta Konttiselta.

Merkitysanalyysi on museoesineiden ja -kokoelmien museoarvon ja merkitysten määrittelyyn tarkoitettu menetelmä. Merkitysanalyysimenetelmässä korostuu yhteisöllisyys, tutkimuksellisuus ja tulkinnallisuus.

Maggie Gripenberg (1881-1976) oli suomalaisen vapaan tanssin uranuurtaja. Alun perin hän oli aikonut pianistiksi ja taidemaalariksi, mutta tanssi vei mennessään. Maggie oli aatelinen, joten tanssiuran aloittaminen ei ollut itsestäänselvyys. Hän opiskeli ensin itsekseen ja myöhemmin muun muassa Dalcroze-tekniikkaa sen kehittäjän, Jacques Dalcrozen, johdolla. Maggien ensimmäinen julkinen näytös oli vuonna 1911 Suomen Kansallisteatterissa, jossa hän myös opetti tanssia ja toimi koreografina. Hän opetti vuodesta 1909 lähtien myös omassa tanssikoulussaan ja vuodesta 1915 eteenpäin Helsingin musiikkiopistossa. Maggie esiintyi ahkerasti yksin ja tanssiparinsa Onni Gabrielin kanssa ja kävi kiertueilla myös ulkomailla. Esikuvansa Isadora Duncanin tavoin Maggie tanssi paljain jaloin antiikin asuja mukailevissa liehuvissa harsovaatteissa. Useat hänen tanssiesityksensä, kuten Orfeus ja Bakkanaali, olivat saaneet inspiraationsa antiikin taruista.

Tutustuminen Maggie Gripenbergiin ja tanssitaiteeseen sysäsi Vennyn Soldan-Brofeldtin maalaustuotannon uuteen suuntaan 1910-luvulla. Realistinen kansankuvaaja sukelsi antiikin maailmaan, naturalismista kohti klassismia. Maggie-veistos kiinnittyy 1900-luvun ensimmäisinä vuosikymmeninä vaikuttaneeseen art deco -taidesuuntaukseen klassististen piirteidensä kautta. Vennyn mielestä klassisen kuvanveiston avulla pystyi saada käsityksen antiikin tanssitaiteesta ja toisaalta Maggien tanssi välitti samaa sielukkaan kauneuden ideaa kuin antiikin kuvanveisto. Vennylle Maggie edustikin antiikin jumalattaria. Uskonnoton Venny kuvaili Maggien tanssin olevan kuin jumalanpalvelus.

Vennyn ja Maggien ystävyys oli läheinen, syvä ja elämänmittainen. Maggie oli vakituinen kesävieras Toskassa. Se oli Vennyn ja hänen miehensä, kirjailija Juhani Ahon, kesäpaikka Hangossa meren äärellä. Toskassa elettiin vitalismin oppien mukaan nauttien auringosta ja ulkoilmasta ilman vaatteita. Vitalismi oli elämänfilosofia, jossa uskottiin fyysiskemiallisen todellisuuden lisäksi kaikessa elollisessa vaikuttavaan ”elämänvoimaan”. Maggie oli myös vitalismin kannattaja, ja niin Vennyn luonnosvihkot täyttyivät alastomista Maggieista rantakallioilla.

Venny, Maggie ja Juhani tekivät yhteistyötä myös näyttämöllä. Vuonna 1916 Kansallisteatterissa esitettiin Peer Gynt -näytelmä, johon Venny suunnitteli puvustuksen ja valaistuksen ja Maggie toimi koreografina ja esitti Anitran tanssin. Juhanin kanssa he suunnittelivat muinaiskalevalaisesta karhun kaadosta kertovan Metsolan tanhuvilla -baletin. Juhani kirjoitti tarinan ja Maggie toimi koreografina ja tanssijana. Baletin ensiesitys oli 1924, jolloin Juhani oli jo kuollut, eikä Venny oletettavasti osallistunut sen toteutukseen.

”Veistoksen valtava herkkyys puhuttelee. Se liittyy ihan kaikkeen: solisluihin ja pieneen kuoppaan, olkapäiden lihaksiin – miten Vennyn kädet on tehnyt ne.”
– Eppu Nuotio

Vennyn tekemä Maggie-veistos on tullut Järvenpään taidemuseon kokoelmiin vuonna 2018. Sitä ennen se on ollut Vennyn suvun omistuksessa. Veistoksen tekoaika ei ole tiedossa, mutta se saattaa olla tehty jo 1910-luvulla, jolloin Venny ja Maggie tapasivat, ja Venny kävi katsomassa useita Maggien esityksiä. Tähän viittaa se, että Venny teki 1910-luvulla muita pienempiä kipsiveistoksia ja Maggie-aiheisia teoksia. Lisäksi valokuvat, joiden pohjalta Venny on tehnyt teoksen, on ajoitettu vuosille 1905-1918 (ks. ensimmäinen kuva).

Kipsinen rintakuva esittää Maggien päästä olkapäihin saakka ilman vaatteita. Hiukset on nostettu pään taakse nutturalle suurten hiussolkien avulla. Osa hiuksista on letitetty niin, että ne kiertävät pään ja koristavat otsaa pantamaisesti. Korvia ei näy, vaan niiden kohdalla on molemmilla puolilla kaunis hiuskiehkura.

Kasvoihin on kuvattu ohuet kulmakarvat, melkein suljetut silmäluomet, suurehko nenä ja suppumainen suu. Maggien ilme on levollinen, keskittynyt ja katse on luotu alaspäin. Silmät näyttävät kiinniolevilta, mutta tarkemmalla tarkastelulla huomaa niiden olevan hieman raollaan. Kuvaus on realistinen niin kokonsa kuin taiteellisen toteutuksensa puolesta. Veistoksessa on kuvattu kaunis, rauhallinen ja sisäänpäin kääntynyt Maggie ikuistettuna antiikin tapaan kipsiveistokseen.

”Maggie on niin lempeällä ja pehmeällä otteella veistetty. Tuntuu, että Venny on silittänyt Maggien kasvot ihan sileiksi. Sieraimet ovat pullistuneet ja juuri vetämässä ilmaa sisään. Hengityksen melkein kuulee. Jos veistosta saisi koskettaa, tuntuisiko sydämen pulssi ?”

– Eppu Nuotio

Venny luonnosteli Maggieta kuten perheenjäseniään: joskus ajatuksiinsa syventyneenä tai nukkuvana. Silmiä kiinni tai hieman raollaan pitävä, alaspäin katsova Maggie on Vennylle yleinen kuva-aihe myös valmiissa teoksissa. Ilmeen voi tulkita omaan sisäiseen maailmaan kääntymiseksi. Ehkä tanssitaiteilija on luovassa tilassa? Silmät sulkemalla Maggie päästää mielikuvituksensa valloilleen ja uudet tanssiaiheet syntyvät. Silmien sulkemisen lisäksi Venny liittää Maggien tuotannossaan usein antiikin tarustoon. Veistos siis jatkaa Vennylle tyypillistä tapaa kuvata Maggieta.

Veistoksen alaosa on koristeltu. Etupuolella on kolme hahmoa, vasemmalta oikealle: enkeli, mies ja nainen. Enkelin kädet ovat kurkottamassa miestä kohti. Lihaksikas mies on kumarassa ja jalat ovat ottaneet pitkän askeleen naista kohti ja toinen käsi on uhkaavasti ojennettu naista päin. Nainen on maassa polvillaan vetäytyneenä mahdollisimman kauaksi miehestä ja käsi miestä torjuvassa asennossa. Hahmojen taustalla on kasvillisuutta. Kuvattuna saattaa olla joku antiikin taru, joka kenties liittyy johonkin Maggien tanssiesitykseen.

Etupuolen reunoissa on doorilaista pylvästä muistuttavat kaiverrukset. Veistoksen alaosan molemmilla sivuilla on erilaiset kukkakoristeet ja takapuolella lehtimäisiä koukeroita. Veistoksen alaosa on tehty yläosaa karkeammalla jäljellä, työn fokus on selvästi ollut Maggiessa. Kasvikoristeet on kaiverrettu, mutta etuosan hahmoissa on myös plastisuutta, sillä ne kohoavat taustasta.

Veistoksessa yhdistyy kaksi taiteilijaa 1900-luvun alussa: veistoksen tekijä Venny Soldan-Brofeldt ja malli Maggie Gripenberg. Teos täydentää kuvaa Vennystä monipuolisena ja taitavana taiteilijana, sillä se on tiettävästi ainoa Vennyn tuotannosta säilynyt realistisen kokoinen rintakuva. Veistos asettuu osaksi Vennyn laajaa Maggie Gripenberg -aiheista tuotantoa. Se kertoo kahden naistaiteilijan välisestä syvästä, elämänmittaisesta ystävyydestä. Veistokseen liittyy myös 1900-luvun alussa muodissa olleet art deco, vapaa tanssi ja vitalismi.

”Tulee sellainen olo ilmeestä ja keskittymisestä, että pitäisi laskea kukkia siihen. Maggie voisi olla kiittämässä nöyrästi esityksen jälkeen. Siihen eteen kuuluisi ne kukat.”

– Eppu Nuotio

Maggie Gripenberg -veistos on ensimmäistä kertaa esillä 28.2.-29.8.2021 Järvenpään taidemuseon näyttelyssä Tyven meri, turkoosi taivas – Venny Soldan-Brofeldt & Hugo Backmansson.

Lähteet:

Gutman, Laura 2013. Kalypso, Antigone ja Afrodite – oletus klassismin merkityksestä. Art deco ja taiteet. France-Finlande 1905-1935. Gutman, Laura & Luojus, Susanna (toim.) Suomalaisen kirjallisuuden seura: Helsinki.

Häyhä, Heikki, Jantunen, Sari & Paaskoski, Leena 2015. Merkitysanalyysimenetelmä. Suomen museoliiton julkaisuja 64. Suomen museoliitto.

Konttinen, Riitta 1996. Boheemielämä. Venny Soldan-Brofeldtin taiteilijantie. Otava: Helsinki.

Palin, Tutta 2012. Toskan nymfi Maggie Gripenberg. Järvenpään taidemuseo. Julkaisematon.

Schreck, Hanna-Reetta 2013. Intohimoisesti paljain jaloin – 1900-luvun alun vapaa tanssi ja kuvataide. – Art deco ja taiteet. France-Finlande 1905-1935. Gutman, Laura & Luojus, Susanna (toim.) Suomalaisen kirjallisuuden seura: Helsinki.

Valokuvat Maggie Gripenberg -veistoksesta: Tuomas Ravea / Järvenpään taidemuseo