Julkisen taiteen kokoelma

Järvenpään taidemuseon hallinnoimaan kaupungin julkisen taiteen kokoelmaan kuuluu noin 700 teosta. Teokset ovat pääsääntöisesti esillä kaupungin julkisissa tiloissa, kuten kouluissa, palvelutaloissa, päiväkodeissa ja virastoissa sekä kaupungin kaduilla.

Kokoelma karttuu uusien rakennushankkeiden yhteydessä jatkuvasti uusilla julkisen taiteen teoksilla.

Lähde taidekierrokselle tutustumaan kaupungin julkiseen taiteeseen https://taidekierros.jarvenpaa.fi/

Uusia julkisen taiteen teoksia

HC Berg: Vedenhaltija, 2024
Sijainti: Helsingintien ja Mannilantien kiertoliittymä
Materiaali: jauhemaalattu teräs

Helsingintien ja Mannilantien uuteen kiertoliittymään pystytettiin keväällä 2024 Vedenhaltija -niminen teos, joka on kuvanveistäjä, kuvataiteilija HC Bergin käsialaa. Valintaprosessi toteutettiin rinnakkaisena luonnostehtävänä. Kaupunki tilasi kolmelta taiteilijalta teosluonnokset, joissa havainnollistettiin taideteosten olemusta visuaalisesti ja kirjallisesti teknisine ratkaisuineen.

”Lähtöajatuksena Järvenhaltijassa on ollut nuoren ihmisen matka aikuisuuteen. Se voisi olla myös haltijan matka todellisuuteen. Se matka on vasta alussa. Teokseen liittyy myös ajatus ympäristöstä ja luonnon tilasta.”

HC Bergin teos valittiin vuonna 2022 kolmen tilatun luonnoksen joukosta toteutettavaksi uuden Bulevardikorttelin viereiseen liikenneympyrään. Lopullisen valinnan teoksesta teki moniammatillinen taidetyöryhmä. Työryhmän mukaan ehdotus on kansallisesti merkittävä, tarinallinen, visuaalisesti kiinnostava, rohkea ja veistoperinnettä uudistava. Luonnoksen koettiin olevan yleisilmeeltään tunnistettava, vahva sekä leikittelevä ja positiivinen. Lisäksi ehdotus nähtiin eräänlaisena vastinparina Kolmisoinnulle ja jatkumona Järvenpään kulttuuriperintöön, jossa on paljon tunnettuja hahmoja.

Maria Duncker, Harjulan päiväkodin lapset ja koululaiset, 2022
Sijainti: Harjulan kampus, Verkkotie 12
Materiaali: vesileikattu ruostumaton teräs

Järvenpään Harjulan kampuksen pihalla on taiteilija Maria Dunckerin veistos, julkisen taiteen hanke, jonka valmistumiseen osallistuivat myös koulun aikuiset ja koululaiset.

Harjulan kampuksen uudisrakennuksessa ja perusparannetuissa tiloissa aloitettiin toiminta elokuussa 2022. Taidehanke on osa rakennushanketta ja se on rahoitettu %periaatteella, jossa yksi prosentti rakennuskustannuksista käytetään julkisen taiteen toteuttamiseen.

Järvenpään kaupunki tilasi kuvataiteilija Maria Dunckerilta (s. 1963, taiteilija asuu ja työskentelee Helsingissä) taideteoksen rinnakkaisen luonnostehtävän pohjalta, johon osallistui kaksi taiteilijaa / taiteilijatyöparia. Toteutettavan taideteoksen valitsivat luonnosten ja taiteilijaesittelyjen pohjalta koulun oppilaat osana ilmiöoppimista sekä päiväkodin lapset ja henkilökunta asiantuntijoiden ohjauksessa syksyllä 2021. Rehtori Tarja Edry kertoo: ”Osallisuus on taidehankkeessa ollut ainutlaatuista.”

Monialainen ja asiantuntijoista koostuva taidetyöryhmä on yhdessä taiteilijan sekä koulun ja päiväkodin henkilökunnan kanssa vienyt taidehanketta eteenpäin sen rakentamisen ajan. Maria Duncker on oman taiteellisen luomisprosessin osana osallistanut koululaisia taideteoksen valmistamiseen. Lapset ja nuoret ovat luoneet taideteoksen pintaan kymmeniä piirustuksia. Uusi tilausteos saa myös nimensä koululaisilta syksyn mittaan. Järvenpään kaupunki on näin mahdollistanut kampuksen käyttäjille vaikuttaa pysyvästi oman oppimis- ja työympäristön ilmeeseen.

”Julkiset taideteokset ovat lähellä sydäntäni. Se, että olen päässyt tekemään teosta yhdessä lasten kanssa, on urani huippuhetkiä.”, Maria kertoo. Hän on opiskellut Kuvataideakatemiassa (nyk. Taideyliopisto). Maria käyttää teoksissaan erilaisia medioita, kuten videoita, performanssia sekä installaatioita yhdistellen materiaaleja ja esitystilanteita vapaasti ja monimuotoisesti. Hänelle myönnettiin kuvataiteen valtionpalkinto vuonna 2020. Maria Dunckerin työskentelyn luonteeseen kuuluu yhdessä tekeminen. Yhteistyön hän kuvailee olevan parhaimmillaan rohkeaa ja riemastuttavaa toimintaa. 

Harjulan kampuksen taideteos on kuin pieni, monimuotoinen mökki. Se on valmistettu paksuista alumiinilevyistä, joiden pintaan on vesileikkaamalla toteutettu työpajoissa taiteilijan ohjauksessa tuotettuja piirustuksia. Taideteoksen pintaan voi myös myöhemmin piirtää uusia piirustuksia väriliiduilla.

Valaistun taideteoksen valon ja varjon leikkiä sekä valon sävyn hidasta vaihtumista voi seurata eri vuodenaikoina. Valosuunnittelusta ja sen toteutuksesta yhdessä taiteilijan kanssa on vastannut Pietu Pietiäinen, Pro Light Oy.

---

Valikoima kaupungin julkisia veistoksia:

Pekka Jylhä: Joutsenet
Sijainti: Kävelykatu Janne
Materiaali: maalattu betoni

Keskellä kävelykatu Jannen vilinää sijaitsee kolme sinistä Tuusulanjärven suuntaan tiirailevaa joutsenveistosta. Pekka Jylhän suunnittelemat veistokset muistuttavat muodoltaan nuottiavainta. Myös joutsenia ympäröivät penkit, roskakori ja aukion alusta ovat saaneet sinisen värin.

Vuonna 2001 valmistuneen kävelykatu Jannen suunnittelussa kantava teema perustui musiikkiin. Katua rytmittävät eriluonteiset ja eriväriset aukiot. Kerrotaan, että Sibelius kuuli sävellajit erilaisina väreinä. Sininen oli Sibeliukselle A-duurin väri. Katua reunustavat myös siipivalaisimet, ja ne kuvaavat kaupungin yllä liitäviä lintuja: joutsenia ja kurkia – lintuja, joita Ainolassa odotettiin ja seurattiin keväisin ja syksyisin.

Jylhän teoskokonaisuus on osa Jannen katukuvaa, eikä se ole perinteisessä mielessä monumentti. Joutsenilla ei ole jalustaa, ja niiden pyöreät muodot ja sileä pinta houkuttelevat koskemaan ja kiipeilemään. Teoskokonaisuus on julkisena taiteena helposti lähestyttävää ja luo paikalle henkeä.

Rolf Westphal: Kolmisointu, 1979
Sijainti: Rantapuisto
Materiaali: teräs, betoni

Valtavat keltaiset kaaret ovat herättäneet hämmästystä ja hämmennystä Järvenpään Rantapuistossa jo yli 40 vuotta. Kyseessä on tiettävästi Suomen suurin julkinen veistos, Rolf Westphalin 11 metriä korkea 27 tonnia painava Kolmisointu, josta on muodostunut yksi kaupungin näkyvimmistä tunnusmerkeistä.

Teoksen taustalla on Art Tuusulanjärvi -yhdistys, jonka puheenjohtaja Pauli Hyppönen sai idean Järvenpäähän pystytettävästä monumentaaliveistoksesta. Toteuttajaksi valittiin amerikkalainen konstruktivistista tyylisuuntaa edustanut kuvanveistäjä Rolf Westphal (1945-2016), johon yhdistyksen kesänäyttelyn kuraattori, taiteilija Antero Kare oli tutustunut Yhdysvalloissa. Teos hitsattiin Wärtsilän pajalla Järvenpäässä ja rahoitus saatiin paikallisilta yrityksiltä. Järvenpään nuorkauppakamarilla oli keskeinen rooli projektin varainhankinnassa. Yhdistys lahjoitti työnimellä Rakentaja kulkeneen veistoksen kaupungille ja se sai nimikilpailussa nimen Kolmisointu.

Westphal kertoo, että teräsveistos on maalattu keltaiseksi, jotta se sointuisi talven jälkeen kukkiviin voikukkiin. Abstrakti teos jättää tilaa jää jokaisen omille mielleyhtymille ja tulkinnoille. Antero Kare kuvaili teoksen paljastusvuonna, että “veistos on magneettirauta, hevosen luokki, hämähäkki, aurinkokello, Texasin keltaruusu. Se on kaikkea tätä ja paljon muuta siksi, että se ei ole suoraan mikään mainituista”. Wesphal itse toivoi, että järvenpääläiset näkevät veistoksen aina uutena ja erilaisena vuodenaikojen muuttuessa.

Erkki Eronen: Sibelius patsas, 1964
Sijainti: Kulttuuripuisto, Kirjaston vieressä
Materiaali: pronssi

Kulttuuripuistossa voi tavata päiväkävelyllään Ainolan suuntaan tähyilevän säveltäjä Jean Sibeliuksen kävelykeppeineen ja hattuineen. Erkki Erosen veistämä pronssinen Sibelius -patsas paljastettiin 27. syyskuuta 1964 Tapiola -puistossa, Mannilantiellä. Nykyiselle paikalleen, kirjaston viereiseen puistoon, patsas siirrettiin vuonna 1994.

Patsaan synty kytkeytyy 1960-luvun alussa järjestettyyn Sibelius-monumentin veistoskilpailuun. Sibelius-seura järjesti kaksiosaisen muistomerkkikilpailun, jonka toisen kierroksen voitti Eila Hiltusen abstrakti työ Passio Musicae, joka sijoitettiin Helsingin Taka-Töölöön Sibeliuksen puistoon. Myös Erkki Eronen osallistui kilpailuun ehdotuksellaan Sibeliuksen näköispatsaasta. Sibeliuksen suku mielistyi Erosen kilpailuehdotukseen ja tilasi patsaan säveltäjästä Eroselta. Sibelius-seura lahjoitti teoksen silloiselle Järvenpään kauppalalle.

Sibeliuksen piirteet olivat tulleet Eroselle aikaisemmin tutuiksi tämän työskennellessä Wäinö Aaltosen oppilaana, jolloin hän veisti oppilastyönään toisinnon Väinö Aaltosen Sibeliuksen muotokuvasta. Vaikka Sibelius oli Eroselle entuudestaan tuttu veistettävä, hän ei ollut koskaan nähnyt säveltäjää elävänä. Eronen halusi parannella kilpailuehdotustaan ja pyysi Sibeliuksen vartalon malliksi tuttavansa kirurgi Juhani Railon, jonka olemus valokuvissa muistutti Erosen mielestä Sibeliusta. “Näin myöhemmin Sibeliuksesta kuvatun lyhytfilmin, jossa hän on päiväkävelyllä. Sitten hän pysähtyy samanlaiseen asentoon, johon olin jo veistänyt hänet”, Eronen kertoo. Eronen onnistui vangitsemaan teokseensa Sibeliuksen hahmon elävästi.

John Munsterhjelm: Sonni 1913
Sijainti: Maatalousnormaalikoulun pihalla
Materiaali: pronssi

John Munsterhjelmin veistämä sonni Gray sijaitsee entisen Maatalousnormaalikoulun pihalla. Sonni on Järvenpään ensimmäinen julkinen veistos ja ollut monessa mukana ennen kulkeutumistaan Järvenpäähän.

Patsaan teetätti Viipurin lähellä sijainneen Suur-Merijoen kartanon isäntä Maximilian Neuscheller tiluksilleen vuonna 1913. Munsterhjelm sai tehtäväkseen ikuistaa Skotlannista tuodun ayrshire-sonnin näköispatsaaseen.

Neuschellerit myivät kartanon vuonna 1926 Suomen valtiolle, ja se siirtyi armeijan käyttöön upseerikasinoksi. Kun Suomi menetti Viipurin toisessa maailmansodassa, suomalaiset sotilaat ottivat sonnipatsaan mukaansa kartanon mailta, ja se kuljetettiin Riihimäen varuskuntaan. Myöhemmin valtio luovutti sonnin Maa- ja metsätalousministeriölle, joka lahjoitti sen Järvenpään vuonna 1929 valmistuneelle Maatalousnormaalikoululle. Nykyään tiloissa toimii Keski-Uudenmaan kristillinen koulu.

Kim Jotuni: Kaislat, 2020
Sijainti: Puistotien ja Ainolanväylän kiertoliittymä
Materiaali: Ruostumaton teräs

Kim Jotunin teos Kaislat kohoaa kohti taivasta Ainolanväylän kiertoliittymässä. Teokseen kuuluu kolme ruovikkoa ja kaksitoista kolmimetristä lehteä ruostumattomasta teräksestä. Kaisloissa vaihtelevat valkoisella taitetut vihreän sävyt. Kovaan teräkseen yhdistyy pehmeä valo, joka elää kaisloja halkovissa rei’issä.

Tilaus teokseen tuli kaupungilta ja teoksen suunnittelijoiksi haluttiin kaupunkilaisia. Ideoita teokseen kysyttiin lapsilta ja nuorilta. Jotuni sai käyttöönsä aineiston ja ideat, joihin teoksen suunnitelma pohjautui. Jotunin mukaan lasten piirustuksissa toistuivat kasvit, värit ja valot, ja Tuusulanjärvi sekä sen järvimaisema oli yksi keskeinen perusajatus, jonka hän halusi saada teokseensa mukaan.